Kaboom

Kaboom ja kuvittelun voima -näytelmän käsiohjelmasta löytyy tämä sitaatti:“Todellinen löytöretki ei ole uusien maisemien etsimistä, vaan uusien silmien saamista.”– Marcel Proust Sain Kaboomilta uudet silmät. Pääsimme ennen koronarjoitusten tiukentumista Oulun teatterin yhteisöpaneelitapaamisen yhteydessä marraskuussa katsomaan teatterin taiteellisen johtajan Alma Lehmuskallion ohjaamaa Kaboomin kolmatta pääharjoitusta. (Tämän jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. Teatteri on ollut kiinni koronarajoitustenContinue reading “Kaboom”

Loppuvuoden lupauksista ja kirjoista

Ei toteutunut yksikään. Jep. Kun kirjoitin lokakuussa loppuvuoden lupauksiani, olin jo melko varma koronatartunnasta, mutta yritin pitää yllä positiivista mieltä ja ajatusta siitä, että koronasta huolimatta voisin viedä eteenpäin tavoitteitani. Muutamia huomioita… En ole joogannut, mutta purin koronastressissä leukaniveleni entistä huonompaan kuntoon. Kun koronan ja flunssaoireiden vuoksi en pariin viikkoon pystynyt harrastamaan liikuntaa, purin itseniContinue reading “Loppuvuoden lupauksista ja kirjoista”

Loppuvuoden lupauksia

Syksy on ollut yllättävän valoisa, eikä onneksi niin pimeä ja musta kuin pelkäsin. Lumi tuo myös alkutalveen mukavasti valoa, vaikka tuskinpa lumi maassa kovin kauaa pysyy. Kuitenkin syksy on aina “puserrus”: arkirutiinit, vähenevä valon määrä ja kylmyys. Aloin miettiä, onko sen pakko olla näin? Samalla tavalla tässä vuodenajassa on omat hyvät puolensa kuin keväässä jaContinue reading “Loppuvuoden lupauksia”

New York, New York

Pähkäilin monta päivää, mistä kirjoittaisin: viime viikot ovat olleet superkiireisiä, ja syksy muutenkin saa minussa aikaan hieman haikean fiiliksen. Ehkä tämän kiireen aiheuttaman ylivireyden ja syksyn haikeudun yhteenviritys on saanut minut haikailemaan taas New Yorkiin ja siksi haluan siitä nyt kirjoittaa. New York ei ole mikään pieni mukava reissukohde. New York on elämäntapa, hengähdyspaikka jaContinue reading “New York, New York”

Some Like It Hot

Syksy on ollut sellainen, että olen kaivannut hyvän mielen ohjelmia. Sellaisia jotka eivät ole liian raskaita tai realistisia, väkivaltaisia tai ahdistavia. Komediaa kuten Some Like It Hot ja Frasier, jännitystä kuten Hercule Poirot -elokuvat tai L’art du crime (Kuolema maalaa taulun) tai taide- ja lastenohjelmia. Olen kaivannut sitä, että ajatus saa levätä ohjelmassa ja tarinassa,Continue reading “Some Like It Hot”

Oulun teatterin yhteisöpaneeli ja Olipa kerran kassakaappimurto

Minut valittiin viime talvena mukaan Oulun teatterin yhteisöpaneeliin. Haku paneeliin oli avoinna marras-joulukuussa 2019, ja paneeliin valittiin 30 eri ikäistä, erilaisin taustoin olevaa oululaista. Panelistit kertovat mielipiteensä teatterin toiminnasta, esityksistä ja vaikka teatterirakennuksestakin. Teatterin toiminnasta keskustellaan yhteisissä tapaamisissa ja käymme katsomassa joitakin näytelmien harjoituksia. Unelmahomma siis! Ehdimme tavata yhden kerran helmikuun lopussa ennen koronaa, jaContinue reading “Oulun teatterin yhteisöpaneeli ja Olipa kerran kassakaappimurto”

Taas uusi blogi?

Olen suunnitellut blogin aloittamista ainakin vuodesta 2008 alkaen (tarkistin asetuksista). Pari kertaa olen päässyt muutamaan postaukseen, mutta tuhonnut lopulta kaikki tekstit ja muuttanut blogin nimen tuhat kertaa. Ei ole löytynyt oikeaa “kirjoituskohdetta”, ei ole ollut aikaa, näkökulma oli väärä tai muuten vaan meni huonosti. Mitä haluan käsitellä ja mistä kirjoittaa? Mikä on niin tärkeää, ettäContinue reading “Taas uusi blogi?”