Taiteesta

Kävin kuvataidepainotteisen lukion, mutta olin lukion jälkeen ihan pihalla jatko-opintojen suhteen. Olin kuvitellut, että täytyy opiskella lääkäriksi ollakseen jotakin. Pidin lukion jälkeen pari välivuotta, kävin mutkan Englannissa, ja ehkäpä sieltä sain ajatuksen kipinän, että taidetta voi oikeasti opiskella (kiitos British Museum!). Hain sekä kuvataiteilijan koulutusohjelmaan että opiskelemaan Helsingin yliopistoon taidehistoriaa. Minut valittiin kumpaankin, mutta ratkaiseva tekijä oli Helsinki: halusin mahdollisimman isoon kaupunkiin. On hassua ajatella, että voisin tällä hetkellä tehdä työtä kuvataiteilijana. Tuo ajatus kannustaa minua tekemään nyt taidetta harrastuspohjalta, ja luulen, että tein kuitenkin oikean valinnan kaksikymmentä vuotta sitten.

Meillä oli taidehistoriassa hyvä porukka ja aivan ihanat professorit, Riitat Nikula ja Konttinen. Ihailen ja kunnioitan edelleen heitä valtavasti. Muistan, kun näin ensimmäistä kertaa Ateneumissa Ellen Thesleffin Omakuvan (1894–95). En voinut käsittää, miten sen tekeminen on ollut mahdollista, koska se tuntuu hehkuvan jotakin ylimaallista. Kasvot nousevat paperin pinnalta esille kuin kolmiulotteisena, ja terävä ja suora katse katsoo suoraan kohti. Kävin vuosi sitten Ateneumissa katsomassa teosta vielä kerran, koska ei ole varmaa, voidaanko sitä enää koskaan laittaa uudestaan näytille. Foxing-ilmiö syö teosta, ja lopulta se hiipuu olemattomiin.

Viime vuosien yksi hienoimmista taidehetkistä oli Not Vitalin näyttely myöskin Ateneumissa (19.10.2018–20.1.2019). Muotokuvat oli ripustettu valkoiseen tilaan hyödyntäen koko seinäpinta-alan, mikä oli mielestäni toimiva ratkaisu. Kuvat olivat mielestäni puhuttelevia ja herkkiä, ja muistan erityisesti rauhallisuuden tunteen näyttelytilassa. Ehkä tässä näyttelyssä kiteytyi itselleni se kaikkein tärkein ajatus taiteesta: taiteen äärellä rauhoitun, avarran ajatuksiani, nautin kauneudesta ja saan uutta ajateltavaa. Taide on jotakin meitä isompaa, se on tapa käsitellä ja ymmärtää maailmaa ja elämää.

Minulle on mahdotonta ajatella taidetta ilman New Yorkia. Muutin New Yorkiin syksyllä 2011 puoleksi vuodeksi harjoittelua varten, ja mitä muuta voin sanoa kuin, että siellä on kaikki. MoMA ja Met, Guggenheim, Chelsean galleriat, katutaide… New Yorkissa kaikki on taidetta tai ainakin sellainen kokemus kaupungista on minulle. Näin vuonna 2009 Robert Frankin The Americans -näyttelyn (22.9.2009–3.1.2010) Metissä, ja kun katson näyttelyssä esillä olleita teoksia nyt näyttelyä varten kirjoitetusta kirjasta, tuntuu kuin palaisin takaisin näyttelysaleihin kokemaan tunnelman yli kymmenen vuoden takaa. Siinä taas osa taiteen taikaa: se kannattelee, pitää sisällään muistoja, rakentaa yhteyksiä ja auttaa muistamaan. Taide kertoo ihmiskunnan tarinaa. Taide on tapa olla ja elää.

Toivon pääseväni lähitulevaisuudessa opiskelemaan lisää taiteen teoriaa ja mukaan kuvataiteen perusopetukseen. Olen pitkään miettinyt, miten yhdistää taide ja kuvallisen viestinnän tutkintoni sekä työkokemukseni viestinnästä. Ehkäpä ajatukseni kirkastuvat myös sitä mukaa, kun kirjoitan näistä asioista. Tämän hetkisessä työssäni olen myös nähnyt taiteen hyvää tekevän vaikutuksen esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien ja kehitysvammaisten arjessa (linkki blogikirjoitukseeni “Taide tekee hyvää niin sen kokijalle kuin tekijällekin!”). Taiteella on itseisarvonsa, mutta se tarjoaa myös keinoja niin kuntoutukseen, rentoutumiseen, hankalien asioiden käsittelyyn, historian tallentamiseen kuin moneen muuhunkin asiaan. Toivon, että taidetta ja taiteilijoiden ammattitaitoa huomattaisiin käyttää enemmänkin vaikkapa terveydenhuollossa. Englannissa lääkärit kirjoittavat jo kulttuurireseptejä. Kuinka hienoa!

Ja lopuksi – koska rakastan listojen kirjoittamista, tässä vielä muutama muu suosikkiteokseni (Ellen Thesleffin Omakuva on suurin suosikkini):
– veistos / Samothraken Nike (Louvre)
– videoteos / Kati Leinonen: Saavuttamaton – yritys ikuistaa hevosen olemus, 2019, kolmikanavainen videoinstallaatio (osana Äimärautio-näyttelyä Oulun taidemuseossa 15.6.–8.9.2019)
– valokuva / Richard Avedon: Marilyn Monroe (1957)

Bonuksena (koska elokuvat ja kirjallisuus voidaan ajatella myös taide-sateenvarjon alle kuuluviksi):
– elokuva / Some Like It Hot (kyllä, Marilyn Monroe on suosikkinäyttelijäni Meryl Streepin ohella)
– kirja / Matt Haig: How to Stop Time

Linkkejä
Ateneumin video / Suomen taiteen tarina – Ellen Thesleff: Omakuva, 1894–95
Ylen artikkeli / Thesleffin omakuva esillä ehkä viimeistä kertaa, Simbergiä ei mielellään lainata ulkomaille – Kansallisaarteita joudutaan säilyttämään varastossa etteivät ne tuhoutuisi
Ateneum / Not Vital
Metropolitan Museum of Art / Looking In: Robert Frank’s The Americans

Published by Anu

Kahden lapsen äiti, taiteen tuijottelija, kirjoittaa ja lukee paljon, rakastaa merta ja New Yorkia. Kauniista asioista.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: