Kirjoista

Ennen kuin menin ekaluokalle, aloitin jo Aku Ankkojen selaamisen. Sen jälkeen kun opin lukemaan, luin niin paljon, että minua sanottiin lukutoukaksi. Luin paljon hevoskirjoja, ja pidin erityisesti myös Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista kertovista kirjoista. Muistan yläasteelta, miten mahtavalta tuntui, kun luettiin ensimmäinen kokonainen nuortenkirja ja kirjoitettiin siitä arvostelu. Lukiossa tutustuin enemmän kotimaiseen kirjallisuuteen. Tuntematon sotilas oli vaikuttava.

Lukion jälkeen luin yleistä kirjallisuustiedettä ensin avoimessa yliopistossa ja myöhemmin sivuaineena Helsingin yliopistossa. Parhaimmillaan taisin yhtä kurssia varten lukea ainakin parikymmentä kirjaa. Taidehistorian pääaineopinnoissa iso osa opiskelumateriaalista oli englanniksi, joten oli luonnollista alkaa lukea myös englannin kielistä kaunokirjallisuutta. Lukeminen väheni, kun lähdin opiskelemaan ammattikorkeakouluun kuvallista viestintää; siellä pääpaino oli tekemisessä.

Raskausaikana ja lasten synnyttyä luin lapsiin ja ruokailuun liittyvää kirjallisuutta sekä tietysti iltasatuina lastenkirjoja. Iltasatuina meillä menee tällä hetkellä kirjoja laidasta laitaan: on Risto Räppääjää, Tatua & Patua, lasten eläintietokirjoja, Ryhmä Hauta sekä Autot, hevos- ja prinsessakirjoja. Lapsia huvittaa, kun pyrskähtelen nauruun etenkin lukiessani Risto Räppääjää ja Tatua & Patua. Haluan pitää kirjoja esillä, ja haluan lasten näkevän minun lukevan, jotta heillekin muodostuisi läheinen suhde kirjoihin. Maailmassa pärjääminen, tiedon ymmärtäminen ja omaksuminen on haastavaa, jos lukeminen ja kirjoittaminen sakkaa. Lasten lukeminen, lastenkirjat sekä omana alueenaan medialukutaito ovat tärkeitä asioita ja palaan niihin varmasti myöhemmin.

Kirjoihin liittyvät vahvasti muistot. Pidän kirjan tuoksusta; kirjaston kirjoissa on omanlaisensa tuoksu. Rakastan kirjastoja, ja aina ollessani jossakin reissussa, etsin käsiini kirjakaupan. Kirjakaupassa voin hengittää, olla rauhassa, antaa ajatusten vaeltaa ja kuvitella tarinoita, joita kirjojen takakansista luen. Entäpä sitten kansien kuvitukset, taitto, fontit ja kirjojen esillepano? Voi, näkökulmia kirjoihin on lukemattomia! Ainoa asia josta minulla ei juuri ole sanottavaa ovat e-kirjat. En tykkää itse lukea kirjoja sähköisessä muodossa, koska tekstirivit tuntuvat menevän sekaisin ja silmät rasittuvat nopeasti, kun lukee pitkiä tekstipätkiä näytöltä. Paperisen kirjan tuntua kädessä ei voita mikään ja tiedän kyllä, tämä on henkilökohtainen makutottumus. Äänikirjoja olen kuunnellut jonkin verran, mutta jos valittavana on podcast tai äänikirja, kallistun ensimmäiseen.

Nyt olen löytänyt aikaa lukea omia kirjojani myös vapaa-ajalla, ja huomaan, ettei lukutoukka minussa ole kovin kaukana ollutkaan. Olen viikon ajan yrittänyt listata omia suosikkikirjojani tai edes kirjoja, jotka ovat tehneet erityisen vaikutuksen. Hankalampi tehtävä kuin olisin osannut kuvitella. Jokin aika sitten luin loppuun Elizabeth Stroutin My Name Is Lucy Bartonin. Se oli koskettava, ja tarina sijoittuu New Yorkiin. New York on minun suosikkikaupunkini; siellä kirjakauppojen lisäksi voi hengittää vapaasti. Kirjan luettuani tuntui ikävä New Yorkiin vatsanpohjassa asti.

Tyydyn nyt pitkän pohdinnan jälkeen listaamaan viisi kirjailijaa, joiden seurassa viihdyn aina uudelleen. Palaan jokaiseen erikseen myös myöhemmin, ja lupaan palata suosikkikirjojen listaankin jossakin vaiheessa.

Matt Haig
Margaret Atwood
Katja Kettu
Jane Austen
Peter O’Donnell

Luin Jorma Uotisen haastattelun Hesarin sivuilta. Uotinen kehui Fernando Pessoan teoksia. Pari onkin nyt minulla kirjastosta lainassa ja aion lukea ne seuraavaksi. Nyt teen myös suunnitelmaa, mitä uutta kirjallisuutta päivätyöhöni liittyen voisin lukea. Kirjat liittyvät minulla hyvin tiiviisti jokaiseen elämän osa-alueeseen, ja voikin melko varmasti sanoa kirjojen olevan ratkaisuni kaikkeen.

Uskon, että jokaisessa meissä on monta erilaista lukijaroolia ja lukemisen kausia. Kaikki roolit, kaudet, tyylilajien vaihtelu, uusiin kirjailijoihin tutustuminen, kaikki auttaa ymmärtämään paremmin maailmaa ja ihmisiä. Olen kuullut sanottavan, että kirjat auttavat psykologisessa kasvussa. Ja psykologisessa ja henkisessä kasvu emme kai koskaan voi olla valmiita.

Published by Anu

Kahden lapsen äiti, taiteen tuijottelija, kirjoittaa ja lukee paljon, rakastaa merta ja New Yorkia. Kauniista asioista.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: