Taas uusi blogi?

Olen suunnitellut blogin aloittamista ainakin vuodesta 2008 alkaen (tarkistin asetuksista). Pari kertaa olen päässyt muutamaan postaukseen, mutta tuhonnut lopulta kaikki tekstit ja muuttanut blogin nimen tuhat kertaa. Ei ole löytynyt oikeaa “kirjoituskohdetta”, ei ole ollut aikaa, näkökulma oli väärä tai muuten vaan meni huonosti. Mitä haluan käsitellä ja mistä kirjoittaa? Mikä on niin tärkeää, että haluan käyttää aikaa sen pohtimiseen? Mikä on arvokasta, kaikkein tärkeintä minulle? Voisin kirjoittaa lapsistani, elämäni tärkeimmistä ihmisistä, mutta se ei tunnu oikealta; lapseni eivät ole käytettävissä omiin tarkoitusperiini. Minulla on aina ollut tarve esittää asiat kirjallisesti, kirjoittaa ajatukset ja tunteet ulkopuolelleni. En tiedä, paljonko täyteen kirjoitettuja päiväkirjoja minulla on.

Olen viime vuosina tehnyt paljon työtä omien arvojeni määrittämiseksi. Siinä on auttanut erityisesti Arto Pietikäisen teokset kuten esimerkiksi Kohti arvoistasi. Paljon tunnetyöskentelyä, asioiden karsimista ja täsmentämistä, kuuntelua ja puhumista. Näitä asioita se on vaatinut. Olen tiivistänyt yhteen ajatukseen sen, mitä haluan kirjoittamisella nostaa esille: kauneuden käsite ei koske vain kauneudenhoitoa ja fyysistä kauneutta, vaan kauneutta on kaikissa ihmiselle merkityksellisissä asioissa. Ehkä tätä ajatuksenjuoksuani voisi kuvailla sanoilla “holistinen kauneuskäsitys”.

Lapsena minua sanottiin lukutoukaksi ja luin todellakin paljon. Jossain vaiheessa aikuisiän kynnyksellä aloin pelätä lukemista. Mitä? Samaa kysyin minä vuodesta toiseen. Miksi en saa tartuttua kirjaan, vaikka ne kutsuvat minua? Pidin lukemisesta kuitenkin kynsin hampain kiinni, ja olen nyt myöhemmin ymmärtänyt, että en pelännyt lukemista itsessään, vaan kirjojen herättämiä tunteita. Kysyy henkistä vahvuutta ottaa vastaan voimakkaita tunnekokemuksia, ja niitä kirjat ja taide tuottavat. Olen onnellinen siitä, että päädyin opiskelemaan taidehistoriaa, kirjallisuutta, estetiikkaa ja kuvallista viestintää. Näin ollen en koskaan päässyt pakoon tunteita, vaikka olisin halunnutkin.

Koronakevät antoi minulle tilaa ajatella, ja ehkä siksi kirjoitan tätä nyt. Minulla on ollut enemmän aikaa lenkkeillä ja olla ulkona lasten kanssa, kun aikaa ei ole kulunut työpaikalle kulkemiseen ja päiväkotireissuihin. Ei ole ollut leffateatterikäyntejä, monia kauppareissuja tai kyläilyjä. Moni on varmasti kokenut asian eri tavalla, mutta minulle viime kevät on ollut hyväksi. Toivon edelleen, että mahdollisimman harva sairastuu tautiin, ja että pääsemme tästä joskus vielä rennompaan olemiseen, mutta toivon myös, että rauhallisempi elämänmeno jatkuu; että en aina vain odota seuraavaa lomaa, jotta voi hengittää hetken rauhassa.

Lyhyestä virsi kaunis: koronakevään aikana sain tiivistettyä ajatukseni tästä blogista. Elämään ja ajatuksiin tarvitaan kauneutta, joten miksi kirjoittaisin muusta kuin siitä, mikä tuo minulle iloa ja lisää kauneutta omaan elämääni. Minulle näitä asioita ovat kirjat ja kirjallisuus, taide ja kulttuuri eri muodoissaan, luonnonkosmetiikka sekä luonto ja luontoyhteys. Meri on minulle erityisen tärkeä sekä kaupungeista New York. Maailma on pullollaan tietoa, tutkittua tietoa, ja vaikka en ehkä tietoa tällä blogillani välitä, niin kokemuksia toivottavasti.

Published by Anu

Kahden lapsen äiti, taiteen tuijottelija, kirjoittaa ja lukee paljon, rakastaa merta ja New Yorkia. Kauniista asioista.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: